Mess in my head

Heippati hei jälleen. Taas on hetki vieräntäny mut nyt ei kyllä millään riitä keskittymyskyky paljon mihinkään. Just ja just pysyy ajatus kasassa töissä. Kaikenlaista on tapahtunu, mutta tällä hetkellä ei pysty kertomaan siitä sen enempää. Ehkä joku päivä kuulettu selityksen tähänkin.

Viime viikonloppuna tuli käytyä vähän ulkona kun oli sopivasti pe-la vapaata. Kävin Salsa baarissa ja sit yhessä rokki/hevi mestassa. Oli kyl ihan parasta pitkästä aikaa. Tälläkin viikolla mulla on pe-la vapaat ja eilen kävin ystävän kanssa London Zoossa kattelemassa eläimiä ja sen jälkeen tultiin tähän mun asunnolle ja tehtiin fajitaksia. Tai no, mä istuin vieressä, join siideriä ja katoin ku toinen kokkas! :D Varmasti tuli parempaa ku jos mä oisin tehny. Mut mä päätin et otan itteeni niskasta kiinni ja rupeen tekee muutakin ruokaa ku keittoja! Tartteisin uunipadan et voin tehä karjalanpaistia täällä. Eiks se oo se suomalaisin (ainaskin karjalaisin!) ruoka? Ja suomesta tuon ruisjauhoja ja puuroriisiä niin repäsen elämäni ekat omin kätösin tehdyt riisipiirakat. Huh oon tainnu seota. Siis minä, Henni, meinaan nähä sellasta ruoanlaitollista vaivaa.

Pitäis mennä suihkuun tästä. Taidetaan Anin kanssa lähteä elokuviin tänään kattomaan Gangster Squadia ja vähän höpisemään tyttöjen juttuja. Ootan niin innoissani et alkais se loma. Ikävä ystäviä ja perhettä siellä Suomessa. Ja niitä tyttöjen juttuja! Heidi on ihan parasta seuraa siihen. <3

Nyt saatte kasan kuvia mitä oon räpsiny lähiaikoina.

Partasikoja

Söpöt saukot rivissä

Pinviinejä! (mitkä on kuulemma Suomesta -.- )

Tower Bridge

Tower Bridgelta London Bridgelle päin

Oli meilläkin talvi 2 päivää!

Suomalaisen flunssan parantaa tietenki frozen yoghurt ja mustikat! Eiks äiti niin opettanu?

Onpas surkee kuva mut luurankomoottipyörädude siel rokkibaarissa.

Niinä kahtena päivänä ku meillä oli tota lunta ni mentiin mein kokkien kanssa tauolla ulos lumisotaa tohon Thamesin varrelle. Oli niin kivaa. Muut kollegat katteli vaan sisältä ja ajatteli et "hullut". Tunti jaksettiin peuhata siellä ja sit ihan lumisina ja hikisinä sisälle juomaan kaakaoo. Hieno päivä se oli. Mut nyt kutsuu suihku. Jos joku tietää jotain reseptejä ni saa kertoa, koska lupasin kokata ja mulla on maailman huonoin ruokamielikuvitus! Osaan kyl tehä ruokaa jotenkuten mut ei vaan oo ideoita. Miten se voi olla aina niin vaikeeta keksiä mitä sitä söis?

Vielä täällä!

Joo eli vielä hengissä täällä mennään vaikka aika synkältä toi joulun aika näyttikin. Huhhuh oli töissä niin kiire, et kerkes kotona käydä vaan nukkumassa ja eikun takas. Parin viikon aikana tulikin vaan syötyä kerran vuorokaudessa, kello 17, sitä ravintolan henksuruokaa. Ei ollu aikaa edes käydä kaupassa. Nyt on ONNEKSI joulu ja uusi vuosi ohi ja voi hetken elää rauhallisempaa aikaa ennenku kesä tuo turistit ja kiireet taas mukanaan. Huomenna (tai siis tänään sunnuntaina, kirjotan taas keskellä yötä) ois henksubileet ketjun työntekijöille. Kävin tänään metsästämässä leninkiä kyseisiin pippaloihin ja "iloisesti" vierähtikin 5 tuntia Oxford Streetilla.

Oon ollu nyt tän viikon talvilomalla ja hirvee väsy vaan koko ajan. Pari yötä sitten nukuin onnellisena vaatimattomat 16tuntia. Hups! Nytkin oon ollu hereillä vasta vaivaset 8tuntia ja taas nukuttaa. Mistähän johtuu? 

Mulla tuntuu olevan muuten jonkunlainen identiteetti kriisi meneillään. En oikein tiedä kuka oon ja mihin oon menossa. Ajalehdin nyt vaan ja se ahdistaa. Kaupoissa on kivoja vaatteita mutten osaa ostaa mitään ku en tiedä mikä mun tyyli on. Tälle reuhkalle mun päässä pitäis tehdä jotain mutten oikein tiedä mitä. Oon jonkinlaisessa siirtymävaiheessa, ja tiedostan et oon ennenkin eläny tällästä vaihetta läpi. Sillon tulee vaan mentyä tukka ponnarilla ja niissä samoissa housuissa. Näin kävi viimekskin. Kauanhan siitä ois aikaa? 5 vuotta? Tiedän mistä oon tulossa, mutten tiedä minne oon menossa. Vois kohta selkiytyä ettei tarvii ilkosillaan juoksennella tukka solmussa ku mikäkin luolanainen. Tai jos ottais jonku lisätyön ni vois viettää kaikki päivänsä vaan siinä maskuliinisessä mustassa puvussa ja kravatissa. Onkohan tää jotain ikäkriiseilyä? Haluan olla aikuismaisempi mutten kuitenkaan mikään pukutantta, haluan pitää kiinni mun rock vaikutteista, mutten halua näyttää teiniltä. 

No mut jos kertosin tosta joulusta ja uudesta vuodesta vähäsen. Joulu oli ihan perseestä. Olin töissä. Tupla serviisi. Tulin kotiin, söin pizzaa ja katoin jonkun elokuvan. En ees muista minkä. Seuraava päivä oli vapaa ku rafla oli kiinni, nukuin koko päivän. Välipäivät olin töissä ja ne olikin aika yllättävän kiireiset. Parempi onni ens vuonna? 

Uus vuos oli taas ihan huippu! Olin sillonkin töissä mut meno oli paljon rennompaa ja juhlavampaa. Täytettiin mein koko ravintola ilmapalloilla! Niitä oli sadoittain. Ihan ku ois ollu ilmapalloviidakossa. Klo 23 asiakkaat pakattiin paattiin ja lähetettiin ne kattomaan ilotulitusta jossain London Eyen hoodeilla. Asiakkaiden mukaan meni kaks sommelieria, muut jäi siivoileen paikkoja ja keitteleen kahvia palaaville asiakkaille. Kun kello lähesty kahtatoista pomo poksautti samppanjat auki ja keräännyttiin kaikki ulos lasillisille ja tähyilemään raketteja. Kaikki oli ilosia ja huuteli toisilleen "happy New Year". Saatiin asiakkaat takasin "risteilyltä" ja tarjoiltiin niille vähän kahvia ja muita virvokkeita sillä välin ku ne ootteli taksia. Ku vikat juopot oli saatu ovesta ulos nopeesti siivottiin paikat jotenkuten siistiin kuntoon ja lähdettiin viettämään itekkin sitä uutta vuotta. Herra Iso Homo Pomo oli päättäny, että samaan ketjuun kuuluva viereinen italialainen ravinteli pidetään auki henksulle ja siellä me sit biletettiin aamu kuuteen asti juoden niiden viinat :D Haha ihan parhautta! Ei menis ihan Suomessa läpi tollanen. Siitä lähdin vielä mein oman raflan baarimikon kanssa jatkoille yhden sen italialaisen ravintolan floor managerin luo. Kaupan kautta tietenkin. Mukaan tarttu pikkasen Jack Daniel'sia ja Jägermeisteria (hei Tiina, voitko uskoa, join jekkua!?!) Pojat hyyty jossain 12 aikaan aamulla jollon mä alotin piitkän matkan kotia kohti. Matka eteni periaatteella kaks askelta eteen , yks taakse. Mut pääsin kotiin kuitenkin! Ainoa mikä katos matkalla oli mun matkakortti. En tajua! Käytin sitä tossa Plaistown asemalla et pääsen porteista ulos ja sen jälkeen *PUFF* se hävis. No mut uus on jo hommattu. 

Kiitos kaikille jotka lähetti mulle tänne lahjoja ja kortteja! Ne piristi tän Grinchin mieltä! Ihania kortteja tuli ja niitä tuikitärkeitä villasukkia <3. En ymmärrä miten oon niin jäinen! Varpaat, sormet, kädet, kaikki. Ja en ees tupakoi. Oli ihanaa saada pipareita ja suklaata Suomesta. Laskin just et yhteensä tän joulun aikana oon saanu 4 laatikollista niitä mun lemppari Julia karkkeja :D Vanhempi pikku-sisko lähetti aikamoisen paketin herkkuja. Yrittää kovasti lihottaa mua! Pitää itelleen lahjaks varmaan käydä hommaa jonkin näkönen kuntosalikortti ettei ihan läskeilyks mee koko homma. 

Mulla on kamerassa jotain kuviakin, mut en nyt jaksa niitä siirtää koneelle. Voisin luvata laittaa kuvia tänne parin päivän sisällä. Tainnu kuukaus jo vierähtää ku viimeeks kirjottelin tänne, jos nyt ryhdistäytyis ja ottais itteensä niskasta kiinni ja kirjottelis useemmin. Mä en tee koskaan uuden vuoden lupauksia niin en siis voi sitä luvata ;) Mut mä oon aina tehny uuden vuoden toiveita! Ja ne on aika hyvin toteutunu. Toiveet tein tänäkin vuonna, mut niistä en voi kertoa enempää, koska ne on salaisia. 

Töissä yks sommelier (tähän väliin pieni info kaikille ketkä ei tiedä mikä sommelier on. Sommelier on henkilö joka on erikoistunut viineihin ja tietää niistä melkein kaiken, kuinka yhdistellä ruoan kanssa, valmistustavat, maat ja alueet, rypäleet jne jne.) yrittää kovasti sekottaa mun päätä. En tiedä mitä se oikein pelailee tai millasia kicksejä se saa mun hämmentämisestä, mutta tän illan juhlissa mä oon päättäny et näytän vaan ihan hiton hyvälle ja oon tosi cool. En tietenkään missään tapauksessa aio olla tyly, ehei. En vaan lähde sen leikkiin mukaan. Pelailkoot muilla ihmisillä jos tuntee sellasta tarvetta. Tän illan juhlista puheen ollen oon aika onnekkaassa asemassa, että mulla on maanantai kokonaan vapaa! Jihuu! Ei siis tarvitse väsyneenä mennä töihin. Ei silti tarkoita, että vetäisen mitkään tuhannen tuubat, on vaan kiva kun voi maanantaina ottaa vielä rennosti. Näin uutena vuotena ihan tarpeeksi humaltunutta henkilökuntaa, etten halua itse joutua samanlaisen huomion kohteeksi. Firman bileet kuitenkin. 

Mainittakoon nyt kuitenkin sen verran vielä humaltuneesta henksusta ja uudesta vuodesta, että kun toivotin keittiöpäällikölle hyvää uutta vuotta hän jotenkin onnistui kämmäämään ranskalaisen poskisuudelman (joita siis erittäin vuolaasti jaellaan täällä, kukaan ei kättele) ja päädyin tai hän päätyi, miten sen nyt haluaa ottaa, pussaamaan häntä suoraan suulle. Lievästi oli hämmentävä tilanne. Lisää samppanjaa nassuun vaan ja kaikki hyvin. 

Jos nyt tän postauksen päättelis tähän ja menis hammaspesulle ni seuraavaan kirjotukseen vois sit laittaa ne kuvat ja kertoa mun talvilomasuunnitelmista.

-Henni

Well next time then

Niin paljon asiaa ettei tiedä mistä aloittaisi. Vaikkapa siitä, että viime viikon lopulla posti toi mukanaan mulle suklaisen joulukalenterin Suomesta. Rakas kummi-tätini oli pikku-Hennille sellaisen lähettänyt. Johan rupes kerta heitolla homma maistumaan ihan joululta. Joku siinä joulukalenterin suklaan maussa saa muistot heräämään ja heti tulee paljon jouluisempi olo. Ois ollu ihanaa viettää tänään päivä Äidin sohvalla juoden glögiä, torttuja syöden ja katellen niitä Linnanjuhlia telkkarista. Noh, katellaan sitä uudestaan sit ens vuonna. Mitä lähemmäs joulu tulee sitä kovempi ikävä mulla on mun perhettä. Ois kiva olla siellä Suomessa lumen keskellä ja päästä saunaan. Mutta vaan nyt joulun aikaan. Muuten en sitä lunta ja jäätävää kylmyyttä kaipaa. Ja Kossua on ikävä. Edelleen jaksaa huvittaa ihmiset joidenka päivän suurin uutinen on, että aamulla oli jopa -1 astetta pakkasta. Tälläselle Pohjan Neidolle se ei ole vielä mitään. No mutta reiluuden nimissä myönnettäköön, että jos itse menisin nyt joulukuussa Australiaan varmasti ihmettelisin sitä kuumuutta. Erilaisuus on rikkaus. 

Täytyy kyllä sanoa, että rakastan tätä maata. Kävin äsken kaupassa ja päätin ostaa pullollisen alkoholillista glögiä (mulled wine kuten sitä täällä kutsutaan) tietenkään en tajunnut ottaa passia kauppaan mukaan ja tällä baby facella tietenkin kyseltiin sitten sitä henkilöllisyystodistusta. Rehellisesti myönsin ettei sattunut mukaan sillä kertaa ja ajattelin jo, että se siitä. Kassaneito kuitenkin pakkasi tuotteen pussiin ja sanoi, että "Well next time then". Miksi siis ees kysyä ikää, jos sillä ei loppupeleissä ole mitään väliä? Pelkkä muodollisuus? 

Oon taas vaihteeksi flunsassa, ääni meinaa kokonaan hävitä ja yskittää. Pitää varmaan ostaa lisä lämmitin tänne huoneeseen, koska land lord pitää lämmitystä päällä talossa vain pari tuntia kerrallaan parina kertana päivässä. On siis kylmä sisällä ja kaikki nukkuu pitkät vaatteet päällä. Just tein vahingossa armeijakattilallisen kanakeittoa. Menee varmaan neljä päivää sitä tuhotessa. Vois vielä sitä viiniä lämmittää ja sitten käpertyä viltin alle kattomaan jotain elokuvaa. Huomenna onneksi vapaapäivä ni voi rauhassa valvoa. Yökyöpeli mikä yökyöpeli. 

Töissä menee jo paljon mukavammin ja enää ei edes vituta mennä sinne aamuisin :D Nyt on jo kivaa mennä sinne. Niin ne asiat vaan viikossa muuttuu. Käytiin viime perjantaina työkavereiden kanssa hieman ulkona. Oli yhden tarjoilijan viimoinen viikonloppu ennenkuin hän siirtyi toiseen pisteeseen ja väkisin suostutteli mut mukaan "yhdelle". Kovasti ensin väitin vastaan ja sanoin, että mulla on takana 14 tunnin vuoro ja seuraavana päivänä samanlainen. Suostuin kuitenkin lähtemään yhdelle, maksimissaan kahdelle. Ja kuinka kävikään? Henni viimosten joukossa pystyssä ja aikaa nukkumiselle vuorojen välissä jäi ruhtinaallinen tunti. Ei edes pahemmin ollut darra, ainoastaan jäätävä väsymys. Onneks ei tarvii jokapäivä noilla eväillä mennä. Mutta hauskaa oli ja työtkin hoidettiin kunnialla väsymyksestä huolimatta. 

Mä oon tykittäny töissä ihan täysillä ja asiakkaat tykkää musta. Se on paras kiitos se. Toissapäivänäkin vietin 20 minuuttia mun tauosta jutellen asiakkaiden kanssa ja yks nuori herra jätti mulle lapun jossa luki "I love U. U r the best <3" Lämmittää mieltä kaiken kiireen keskellä. Ainoa miinus töissä on yksi italialainen 22-vuotias neito, joka alotti mun kanssa samaan aikaan ja myöskin hovimestarina. Sillä on ärsyttävä tapa tunkea ylisuuri nokkansa mun asioihin ja kova pätemisen tarve. Yrittää päteä mulle koko ajan jossain asiassa. Ja, koska en oo tehny mitään oikeita virheitä ne sen pätemisen kohteet on ihan naurettavia. Siis miten se ees jaksaa? Yritän olla välinpitämätön sitä kohtaan, ettei se kaiken lisäksi saa vielä tyydystä siitä että on päässyt under my skin. Itseni tuntien kohta kuitenkin räjähdän ja Neiti Nenä saa kyllä kuulla kunniansa tai päätyy löytämään itsensä lähimmästä roskakorista. Ja nyt en tarkoita etteikö mua sais korjata jos teen jotain väärin. Kyllä niin saa ja pitääkin tehdä, mutta tollanen älytön vahtaaminen ja virheiden ettiminen on tyhmää. Pönkittääkö Neiti Idiootti sillä omaa itsetuntoaan vai mitä? Muahahaa sain eilen jonkinlaista tyydytystä kun näin kyseisen Neidin poikaystävän! :DDD Mikä hiiri!! Siinä vasta hyvä pari. Neiti Justiina ja Pikku-Hiirulainen. Noin, josko nyt ois purettu se pahaolo pois.

Muut duunikaverit sekä salissa, että keittiössä on ihan huippuja. Siistiä porukkaa. Paljon tulee heitettyä läppää ja hyvää huumoria. Lauantaina otin tauollani pikku nokoset taukohuoneen lattialla isoon villapaitaani kääriytyneenä ja kun heräsin huomasin vieressäni kasan 1 ja 2 pennin kolikoita. Olin kuulemma näyttänyt kodittomalta joten työkaverit olivat tehneet "lahjoituksia". :D Oon saannu kuulla olevani ihan kuin enkeli ja erään kokin toivotettua mulle hyvää yötä toinen kokki "murahti" että turha toivotella mun vaimolle mitään hyviä öitä. Eli ilmeisesti oon myös mennyt naimisiin siellä sitä itse huomaamatta. Jos summataan tää kaikki yhteen niin tuloksena siis, että tällä viikolla paljon edellistä parempi duunifiilis. 

Asiasta kukkaruukkuun. Baari jossa käytiin perjantaina poikkesi niin paljon Suomen baareista, että pakko kertoa siitä muutamalla sanalla. Ensiksikin sisään mentäessä kaikkien etusormi skannattiin koneelle ja sitten piti katsoa kohti tietokoneen kameraa joka otti kuvan ja vertasi sitä henkilöllisyystodistuksen kuvaan. Lopuksi vielä laukku ja keho käytiin läpi metallinpaljastuslaitteella. Vessassa oli vessanhengetär. Nainen joka piti huolta vessan siisteydestä ja jakoi käsipyyhepaperia. Vessassa oli tarjolla myös kuutta erilaista hiuslakkaa, hajuvesiä, tikkareita, purkkaa ja pastilleja. Jos niitä halusi käyttää täytyi hengettärelle maksaa jonkinlaista tippiä. Pöydällä oli kulho jossa oli 1 punnan kolikoita. 

Samaisena iltana tajusin, ettei Hennistä ja viime postauksen herrasta tule yhtään mitään. :D Sanottakoon, että lapsellinen ja lapsenmielinen ovat kaksi täysin eri asiaa ja mun mielestä lapsenmielisyys siis on hyvä. Toiseksi, jos mun pitäis jakaa "huonoin suutelija"-palkinto, tietäisin kenelle se antaa ;) 

(Välihuomio, nyt rupee flunssa tuntumaan jo korvissa asti :// )

Mun flat mate aina kyselee millon mulla on vapaata ja kun vastaan ja en kuulosta kauheen innostuneelta se ihmettelee miksi. Vastaus siihen on, et kun ei oo kavereita ni ei myöskään oo tekemistä vapaapäivinä ni melkeinpä mielummin ois töissä ku siellä on sentään ihmisiä. Tänään törmäsin siihen aamulla keittiössä ja se kysy moneen meen töihin ja sanoin, että iltavuoro oottaa. Vaihdoin kuitenkin vuoroja joten oonki tänään vapaalla ja sit se ihmetteli ku en ookkaan töissä. Sanoin vaihtaneeni vuoroja, koska mulla ei oo kavereita eikä muutakaan sosiaalista elämää ni ihan sama millon oon töissä. Vastaukseksi sain "Aaww that's sad". Kiitti, paranski mun oloa huomattavasti. Myöhemmin se kysy et meenks huomenna töihin ja sanoin et vielä vapaalla, tosin mielummin oisin töissä. Ihmetteli miks ihmeessä perjantaina oisin mielummin töissä ku vapaalla ja toistin mun aiemman vastauksen. Siihen se sit ujosti ehdotti et ku sen veronpalautukset tulee ni vois lähteä mun kanssa elokuviin. Aaww how sweet! 2 kuukauden yksinolemisen jälkeen rupee saamaan kavereita pikkuhiljaa. Tuntuu tosi kivalle. :) Kyllä se tästä lähtee. Askel askeleelta. 

Mein pitäis kohta varmaan saada joku uus asukki tänne kun yks noista herroista muutti pois viikko sitten. Se oli sujauttanu mun oven ali mulle kirjeen ku en ollu kotona sen lähtöpäivänä. Lupas viedä mut kattelemaan Lontoon nähtävyyksiä. Pitäis saada vaan sovittua joku päivä. Molemmat kiireisiä töiden kanssa ni hieman ongelmia aikataulujen sovittamisen kanssa. 

Mä ajattelin ostaa parit jouluvalot tänne mein taloon mut sit joku pikku Grinch rupes kuiskimaan mun olalla et ei jouluun oo enää ku 20 päivää ja sit se onkii jo ohi, et mitä sitä turhaan. Katotaan mikä fiilis huomenna ku herää. Pitää anyway mennä käymään pankissa vielä.

Nyt meen keittelemään sitä viiniä. Hauskoja pulkkamäki hetkiä sinne Suomeen. Toivottavasti meilläkin ois lunta jouluna. 

Date Night

Voitteko uskoa, että Henni, 23, oli vasta tänään (kirjotan tätä su-ma välisenä yönä eli mun mielessä eletään edelleen sunnuntaita) ensimmäistä kertaa ikinä elämässään treffeillä?! Suomessa en kertaakaan, koska miehet tuntuu siellä ajattelevan, että se et tavataan illalla baarissa lasketaan jo treffeiks ja heti pääsee kotiin saatille. Ehei, ei se niin mene. Juttelin itseasiassa aiheesta parisen viikkoa sitten ton yhen englantilaisen herra asukin kanssa kun tuli puhetta ihmissuhteista ja seurustelusta. Sanoin, et seuraavaks haluan kyllä ensin käydä kunnolla treffeillä ja pitää oikeasti siitä ihmisestä keneen sekaannun. Herra toivotti hyvää onnea yritykseen, koska kuulemma englantilaisetkaan miehet ei oo oikein tajunnu tätä naisten toivomaa treffaillu kulttuuria. Kuka puhu mitään mistään et sen täytyy just olla englantilainen? No en minä ainaskaan. Kävi niin, että hurmaava ranskalainen herrasmies työpaikalta pyys mua ulos. Ja voin vaan todeta, että miehet ympäri maailmaa ottakaa oppia tästä!

Ilta meni jokseenkin näin: Sovittiin, et matkaan Notting Hillin asemalle ja hän tulee mua sinne vastaan. No kiitos vaan Lontoon Underground, että olin puol tuntia myöhässä. Täällä katkokset tube yhteyksissä on jotenkin melko yleisiä ja tänään sellanen sattu sitten mun käyttämälle linjalle. Onneks olin saanu laitettua viestin, et katkoksia tiedossa ennenku painuttiin maan alle missä ei siis oo minkäänlaisia puhelinyhteyksiä. Herra ei ollu onneks mulle yhtään vihainen vaan kiltisti ootteli sovitulla asemalla. Kyseinen herra on todella kohtelias ja ihana, muttei ollenkaan sellaisella ällö limaisella tavalla. Tavattuamme tänään hän sanoi tykkäävänsä facebook kuvistani, kuulemma erittäin kauniita. 

Ensin käveltiin vähän ympäri Notting Hillia jonka jälkeen mentiin kahville oottamaan elokuvan alkua. Kuten jo ylempänä mainitsin ollaan siis samalla työpaikalla ja hän oli pistäny merkille, että juon kahvini maidolla, ei sokeria. Joten ennenkun kerkesin suutani avata oli hän jo tilannut cappuccinon, no sugar. Ja vielä maksoikin sen. Olin myyty. Mentiin pieneen kahden salin elokuvateatteriin joka oli tunnelmallinen ja vanha. Tuli mieleen, että siellä porvaristo on 1900-luvun alussa käynyt kattomassa elokuvansa. Ekan elokuvan jälkeen päätettiin käydä kattomassa vielä toinen samaisessa teatterissa pyörivä pätkä. Sen verran eroaa elokuvateatterit täällä Suomen teattereihin, et täällä voi ostaa baarista juomaa näytökseen mukaan. Toiseen elokuvaan varauduttiin siis oluella, siiderillä ja poppareilla. Oli muuten sen verran tylsä se toinen leffa, et haettiin lisää juotavaa. Sen verran rento meno et hyvin pysty pariin kertaan käymään vessassa ilman et se ois aiheuttanu häiriötä muille. Ja nyt kaksimieliset ihmiset siellä, vessassa käymisellä tarkoitan nyt sitä, että ihan yksin kävin vessassa ja sen jälkeen palasin paikalleni. Suoraan sanottuna en muista siitä toisesta elokuvasta paljon mitään. Tuijotin kyllä kankaalle päin, mutta en jaksanu keskittyä siihen ollenkaan. Välillä jopa juteltiin keskenämme, kun ei oikein kumpikaan lämmennyt kyseiselle filmille (ja se tuntui kestävän ainaskin 2,5h!).

Mentiin vielä iltapalalle Mäkkiin, koska sunnuntai-iltana siihen aikaan muut paikat ei enään ollu auki. Herra sanoi kuinka hänestä on todella kivaa, että olen hänen kanssaan siellä tänään. Ja mietti jo, et millon meillä on seuraavan kerran vapaata, et vois mennä ravintolaan tai uudestaan elokuviin. Sää oli tänään kirkas joten taivaalla näky tähdet ja kuu. Meillä on hieman kielimuuria, koska hänen englanti ei ole mun englannin kanssa ihan samalla tasolla. Mainitsin kuun olevan kaunis ja hän ihmetteli sanaa moon. Osoitin siis taivaalle ja hän sanoi että aa tuo, ranskaksi sanomme sitä la lune. *ihastunut huokaus*

Tää jääprinsessa (lempinimestä kiitos kuuluu äidille) taitaa olla hieman sulamassa. Vielä joku aika sitten tällänen kiltteys ja kohteliaisuus ois ollu mulle liikaa ja oisin kutsunu sitä ällö imeläks ja torjunu sen mahdollisimman nopeasti. Nyt virnuilen kotona ku mikäkin Irvikissa ja työnteko ei vois vähempää kiinnostaa. Ja vielä plussana (suurena) Herra on erittäin pitkä! Mua melkeinpä vielä päätä pidempi ja koska oon ite myös pitkä (175cm) en vois kuvitella olevani ollenkaan mua lyhyemmän miehen kanssa. Pitkä ja komea nappisilmä. 

No mut päivä kerrallaan ja katotaan mitä tästä tulee vai tuleeko mitään. Ja sit asiasta kukkaruukkuun, mun puhelimella saa muuten otettua parempia yökuvia ku mun kameralla (varmaan päiväkuvatkin parempi laatusia :D ) ni kuvailin vähän lisää tota työpaikan vieressä pönöttävää Tower Bridgea. Aika siisti ilmestys.

Ravintolan terassi

Jaa eipä sit muuta tällä kertaa. Kello on täällä jo 04.00 ja mun ois pitäny olla nukkumassa jo tunteja sitten, mutta eipähän nukuta!

Kiirettä, kiirettä

Viimoset kaks viikkoa on ollu aika vauhdikkaita. Alotin tossa pari viikkoa sitten maanantaina vasta hakemaan töitä ja nyt oon jo kerenny viikon verran työskennellä. Samalla viikolla kävin myös mun national insurance number (NINo) haastattelussa ja se numero tipahti postista jo heti seuraavalla viikolla, vaikka sanoivat, että siinä menee n. 2-4 viikkoa. Hyvä homma et tuli nopeesti ni saa heti kaikki verotukset kuntoon jne. Eli siis maanantaina hain töitä, tiistaina soittivat haastatteluun joka pidettiin keskiviikkona, torstaina menin tekemään koevuoron, perjantaina palautin sopimuspaperit ja maanantaina alotin hovimestarina uudessa työssä. Paikan nimi on Le Pont de la Tour ja se on siis hieno ranskalainen ravintola ihan Tower Bridgen vieressä. Siistit maisemat. 

Työmäärä on aika hirmunen ja päivät pitkiä. Lyhyin vuoro siellä on "vaan" 8,5tuntia ja pari ekaa vuoroa tulikin tehtyä 14h/päivä. Eli olin aika kuollut varsinkin kun ei ollu 6-7 viikkoon tehny töitä ni jalat oli jo kerenny tottua siihen laiskotteluun. En oo koskaan ennen kokenu sellasta fyysistä kipua töiden takia ku kolmena ekana päivänä. Meinas itku päästä ku piti kotiinkin vielä kävellä. Tosissani harkitsin jo taksin ottamista :D Nyt jo onneks on jalat tottunu ja ei enää itketä. Viikko, kaks lisää ni ei tunnu enää missään tollaset neljätoistatuntiset! Onneks noissa pitkissä päivissä on 2 tunnin tauko serviisien välillä ni voi vähän levähtää. Ei siinä ajassa oikein minnekkään kerkee niin jengi hengailee/nukkuu siellä ravintolan henksutiloissa. Yhtenä päivänä mä kyl riskillä ryntäsin Oxford Streetille mun tauolla ostamaan paremmat työkengät. En ois muuten selvinny iltavuorosta millään. Just kerkesin viimosella minuutilla takas. 

Työ itsessään ei oo kauheen vaikeeta, koska henkilökunnan määrään on panostettu. Totuushan on, että jos haluaa tietyn tasoista niin sit pitää myös olla tarpeeks sitä henkilökuntaa. Oon huomannu et joissakin paikoissa halutaan 5 tähden laatua mut pihistellään henkilöstökustannuksissa. Se yhtälö ei voi vaan toimia! Kauheesti pitäis tietää kaikkea ja viikonloppu ennen mun vuorojen alkua pänttäsin päähäni sitä ruokalistaa mikä on puoliks englanniks ja puoliks ranskaks. Nytkin pitäis opiskella juustoja, mut on mun vapaapäivä (ja silti jouduttiin menemään ravintolalle tänään tunnin koulutukseen, jonka vetäjä oli muuten 45min myöhässä, kiitos siitä ihan sikana!) ni ei ihan kauheasti just nyt huvita avata tota duunikansiota. Ja huomenna oottaa 11,5h työpäivä ja seuraava vapaa oiski sunnuntai. 

Pääsääntösesti tuolla työpaikalla on töissä kivoja ihmisiä, mut kyllä sinne pari pissapää ranskalaista mahtuu :D Tai siis mikä siinä ystävällisyydessä on niin vaikeeta? Ja sit siellä on paljon aputarjoilijoita jotka ei puhu melkein sanaakaan englantia. Kovasti käydään keskusteluja siis heiluvin käsin ja muin elkein. Todennäköisesti Joulu ja Uusi Vuosi menee töitä tehdessä, mikä ei haittaa yhtään, koska eipä ole varaa matkustaa Jouluksi kotiin. 

Kävin tänään avaamassa itelleni pankkitilin, koska en saanu sitä avatuks aiemmin kun ei ollut sitä NINoa. Erittäin ystävällinen nainen hoiti mun asiaa ja ei muuten ollu mikään nopee prosessi. meillä meni melkein 1½ tuntia siinä. Halus tietää mm. mun viimesimmät osotteet kolmen vuoden ajalta, äidin tyttönimen ja sen mitä teen vapaa-ajalla. Mut nyt on sekin homma hoidettu ja kortin pitäis tulla postissa vielä tän viikon aikana. 

Ostin tänään vasta pikkusiskon synttärilahjan. Eihän sen synttärit ollukkaan ku viime viikolla. Pahoittelut, tuli näitä kiireitä. Nyt kun saisin sen vielä postiin jossain vaiheessa ni se saattaiski tulla perille vielä jouluks! ;D Eli joululahjoja voi sit varmaan ootella siellä Pääsiäisen tienoilla. Ja tässä välissä täytyy nurista siitä kuin tää on nyt epäreilua! Pikkusisko käski äitiä muistuttamaan mua et onhan Henni laittanu lahjan postiin, kun taas MINUN synttärit oli jo sentään lokakuussa ja ei vieläkään ole lahjan lahjaa näkynyt! Että missä meni vikaan? Lakkaako saamasta lahjoja kun täyttää 23? Jos näin on niin huono ikä sanon minä. 

Pidän muuten nyt mykkäkoulua yhtä asukkia kohtaan, koska hän teki pilaa mun ässän puheviasta. Joo mulla on suhiseva ässä mut enpä pahemmin voi tehä sille asialle mitään. Ja hermot palo siihen kommenttiin ihan samantien, koska saanu kuulla ihan tarpeeks scheissea ja kiusoittelua jo kouluissa ollessa, et en usko et kaipaan sitä vielä näin aikuisiälläkin. Kaverilla ikää 22 ja silti on tollanen typerä kakara. Oh dear God!  Tulee vähän vihasta tekstiä, mut tänään ei nyt oo se kaikkein paras päivä.

Täällä on edelleen puissa lehtiä, tosin ne ropisee aika vauhdilla alas. Ilma on vielä suhteellisen lämmintä ollu ja ollaan saatu monta aurinkoista päivää. Onneks ne mun ekojen viikkojen monsterisateet väisty hetkeks. Nätti syksy ollut kyllä. 

Tää on otettu ilman zoomia mein ravintolan eestä.

Toiselta puolelta.

Nyt on ihanaa, et on syksy viel marraskuussa, mut jouluna voi tulla ikävä sitä suomalaista säätä.

Ainiin joo, pari viikkoa sitten kävin myös Apple storessa ihailemassa Alan Rickmania, Colin Firthia ja Cameron Diazia. Niillä oli joku lehdistö/tiedotustilaisuus siellä koskien sitä niiden uutta elokuvaa. Ihan mahtavaa, et sain nähdä Rickmanin omin silmin ihan ihka elävänä. Oli ihan parasta. Pakko rakastaa Lontoota. 

Kuvia ei saanu ottaa salamalla niin on laatu hieman heikohko. Ikävästi jäin kamerajalustan taakse, mut mitäpä mä noita kahta muuta oisinkaan katellu ;)

Sit oon räpsiny kuvia tosta mein Plaistown tubestationista kun se on mun mielestä niin söpö! :D

Tänään kävin pikasesti Primarkissa tarkotuksena ostaa vaan lakanat, viltti ja siskolle lahja. Ja visusti päätin etten kierrä puljua ympäri, koska muuten tulis osteltua jotain turhaa taas kerran. Oon vähän ostanu itelleni uusia vaatteita ettei tarvii ilkosillaan täällä kuljeskella, mut kunnes toi palkka rupee juoksemaan ni ei kannata pahemmin tuhlailla. No kaikki meni hyvin niin pitään kunnes menin kattomaan uutta lompakkoa (vanha hajos just tänään leväyttäen kaikki kolikot laukun pohjalle). Lompakot on tuolla kaupassa just siinä miesten ja naisten vaatteiden rajalla. No sivusilmällä näin sitten jotain vihreää ja tietysti se oli just sitä jotain vihreää mitä nähdessäni _en vaan voi_ kävellä ohi ja näin kaksi jotain ylimääräistä pääty ostoskoriin. Nimittäin Teenage Mutant Ninja Turtles t-paita ja lounge pantsit miestenosastolta!! Sillä ei oo mitään väliä et ne oli miestenosastolla, koska naiset käyttää myös t-paitoja ja ketään ei haittaa jos kotona pyörin ympyrää turtles pökät jalassa! Ihanat ihanat Turtlesit. Mä pienenä unelmoin, et meen joku päivä naimisiin Leonardon kanssa :D se on siis se turtle millä on sininen maski ja kaks miekkaa <3 Joten äiti ku ihmettelet miksen seurustele niin se johtuu vaan siitä ettei oo tullu vielä oikee kilppari vastaan. 

Raphael. Ei ollu valitettavasti ku yhenlaisia paitoja ni en saanu Leonardoa :(

Sitkun sisko tulee käymään ni saan mun Turtles lakanatki käyttöön ni johan on konnamaiset unet tiedossa. 

 Kun olin pieni ni ajattelin (ja ajattelen edelleen) et jos on Turtles fani niin sit ei voi kattoa "kilpailevaa" ohjelmaa eli Prätkähiiriä. :D Et ne on kaks jengiä ja on valittava puolensa. Eli siks mä en pahemmin tiedä prätkähiiristä mitään, koska en voinu kattoa niitä ku olin henkeen ja vereen turtles tyttö ja muutenkin ne on paljon coolimpi jengi. Että sellanen ajatusmaailma pikku-Hennillä :D

Ja muistakaa, et ihmisistä tulee vanhoja vasta sitten ku ne rupee ajattelemaan olevansa vanhoja ja käyttäytymään sen mukaan. Tehkää vaan niitä asioita mistä innostutte, pitäkää hauskaa ja unelmoikaa. Se pitää ihmiset paremmin nuoren näkösinä ku mitkään botoxit ja kiristysruuvit sielä korvan takana! Turha miettiä mitä muut ihmiset ajattelee. Niillä on aina susta JOKU mielipide teit mitä tahansa. Ookkei, "Dr.Phil" kiittää ja kuittaa!

Tehopäivä!

Mulla on ollu tänään tosi tehokas päivä! Tai no osittain alko jo eilen. Väänsin eilen mun työhakemuksia ihan urakalla ja tänään muhun otettiinkin yhteyttä jo kahdesta paikasta. Mahtavaa! Mulla on huomen aamulla (tai siis melkeinpä jo tänään) kello 10 haastattelu aika hienoon ranskalaiseen ravintolaan joka sijaitsee ihan Tower Bridgen vieressä. Olin aika yllättyny ku sieltä soitettiin. Totuushan on, että lähetin eilen niin monta hakemusta etten muista edes kaikkia paikkoja joihin hain (tämä yksi niistä ;D). Niin olinhan siis hakenut tavallisen tarjoilijan virkaa, mutta nainen langan toisessa päässä kysyikin huvittaisko mua tulla haastateltavaks hovimestarin(!!!) virkaa varten! Jollei muuta ni ainaskin kunnon ego buustauksen ja päivän piristyksen sain tosta. Haluan joo olla joku päivä hovimestari, mut en oo varma onko vielä sen aika. No haastatteluun meen enivei ja olihan siellä se tarjoilijankin paikka auki. 

Ja kävin tänään myös hoitamassa mun NI-number (national insurance) haastattelun. Olin vähän hermostunu siitä, mut se olikin ihan pala kakkua koko homma. Lämäsin passin pöytään ja kerroin saapumispäivämäärän ja sen olenko naimisissa vai sinkku :D Numeron pitäis tupsahtaa postista viimeistään neljän viikon kuluessa. Kysyin myös kuinka usein hakemukset hylätään ja mun tapauksessa niin ei kuulemma edes voi käydä. Vain siinä tapauksessa, jos olisin kotoisin Bulgariasta tai Romaniasta. Joten kiitos äiti, että olet suomalainen <3. 

Sillä välin ku olin hoitamassa edellä mainittua hommaa mulle soitettiin myös yhdestä hotellista johon olin hakenut. Kello oli jo kuitenkin niin paljon ku pääsin kodin rauhaan joten ajattelin, että paras soittaa takaisin sitten huomenna. 

Olin niin hyvällä fiiliksellä, että ihan itse pikku kätösin leivoin keksejäkin. Noh, niiden perusteella en ainaskaan ole hyvää kotivaimo materiaalia, niin "hienoa" jälkeä syntyi. :D Oli varmasti melkonen näky kun koko keittiö Henni mukaan luettuna oli ihan jauhon ja taikinan vallassa ja M&M's karkit sinkoili pitkin lattioita. Pari ekaa pellillistä keksejä kivasti sulautui toisiinsa joten sain aikaseks isoja keksilaattoja. Onneks sit viimosen satsin kohdalla onnistuin jopa saamaan niistä irtonaisia. Joku meni kuitenkin vikaan kun ne ei oikein tahdo pysyä kasassa... 

Mä olin jo puolessa välissä heittämässä koko p*skan roskiin, mut Mr. C sano syövänsä ne kaikki. Kohteliaita nää britit täytyy myöntää. Sain aikamoisia kohteliaisuuksia mun kekseistä joten epäilen et jos ne sanat ois tullu Pinocchion suusta niin sillä ois nenä venynyt metrin jos toisenkin. Voi toki olla, että perfektionisti-Henni on taas kovin itsekriittinen. Jääkaappiin mä ne keksit laitoin ja sieltä ne on viimesen parin tunnin aikana huventunut, ilahduttaa yhtä paljon ku huominen haastattelu. <3 Harmi etten tajunnu ottaa kuvaa tekovaiheesta.

Nää on ne parhaiten onnistuneet yksilöt

Kettu asuu mein pihalla!

Mein pihalla oli kettu ottamassa aurinkoa yks päivä. Istuin mun huoneessa pöydän ääressä kirjottelemassa mun CVtä ku näin et kyseinen otus liikuskeli mein pihalla. Innostuin niin kovasti, et tipuin penkiltä (kivasti luistaa tuolin jalat tässä lattialla) ja siitä seurauksena mun istuin lihaksessa on nyt kiva iso mustelma. Auch! Asuinkaverit luulee, että sillä on pesä ton vanhan patjan alla. Täällä on muuten ihmisillä omituista rojua pihoillaan. Kuten mein pihalla toi vanha homeinen patja. Se on varmaan jo niin kostee ja maatunut et siihen vois ens keväänä istuttaa kukkia. Onneks ei oo mun homma koskea siihen ja kuka tietää kauanko se on jo ollut siellä. Ja jos tulee oikein paha talvi ni mä jo ajattelin ostaa koiran ruokaa ja jättää sitä tolle ginger headille! ;) 

Pitäs mennä jo nukkumaan ku väsyttää ja aamulla on aikanen herätys, mut tiedän jo nyt et ku pääsen sänkyyn ni pyörin ja kääntyilen siinä seuraavat pari tuntia. Näin on käyny joka yö jo viimoset kaks viikkoa. Mulle oli tullu muuten joku paketti joka on niin iso et mun pitää hakee se postitoimistosta. Se menee niin aikasin vaan kiinni 12.55 (siis mikä aika toi oikeen on? :D ) ni en tänään kerenny. Ehkäpä huomenna, jos siinä haastattelussa ei mee kauheen kauan. Ai niin, pesin myös pyykkiä tänään eli varsinainen tehopäivä!

 

Pikaterveiset

Viimepäivinä on lähennetty asuinkavereiden kanssa aimo verran. Oon kaikkien viiden asukkaan kanssa jutellut monia tunteja ja se on vieny vähän sitä "yhyy, en tunne ketään" -oloa pois. Äsken juttelin erään herra asukin kanssa ja hän sanoi olevansa mun eka lontoon kaveri. Tästä se lähtee ja varmasti helpottuu kunhan pääsen töihin. Ja sain halin. Tuntu parhaimmalta pitkään aikaan <3. Nyt voikin katsoa Batmania jonka lainasin mun huonenaapurilta. Ehkä pienet päiväunet sen jälkeen? Life is good, hope yours is too!